sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa!!

Taas on vierähtäny kuukausi ja toinenkin viime kerrasta.. lupaan nyt jatkossa kirjoittaa vähän useammin :) tai no, ainakin yritän.

Me ollaan nyt oltu 3kk "uudessa" kodissa ja olen huomannut Camperissa ison eron. Se syö paremmin, vähäisetkin hölmöilyt vähentyneet. Se kerta kaikkiaan vaikuttaa todella tyytyväiseltä. Bluen ja Willen(shettis) lisäksi Camper on saanut uuden kaverin, täykkäriruuna Ressun. Ressu tosin välittää enemmän tarhakaveristaan Willestä kuin Camperista :)

Nyt kun on maastoa saatavilla, sekä kaveri maasto lenkille, ollaankin päästy usein Kaisan ja Leevin seuraksi maastoilemaan. Viime päivät ilman satulaa ja voi miten tuo pieni poika onkaan siitä nauttinut :)

Viime postauksen jälkeen on taas tapahtunut aika paljon ja suprice!! Löytyy ihan video materiaalia!! Kaisa on nyt pääsääntöisesti hoitanut Camperin kanssa hyppäämisen(kerran itse olen tämän vuoden puolella hypännyt), sillä olen itse hyvin epävarma omasta menostani. Korkeus ei ole ongelma vaan enemmänkin se etten luota omaan silmään, vaan luon omia näkemyksiä joiden tiedän olevan vääriä. Tämä on jäänyt mulle takaraivoon mun edellisen hevosen aikana, joka kirjaimellisesti oli liian reaktiivinen tullessaan ja jätti mulle ison ongelman. Tuon hevosen kanssa hyppäsin kyllä monet kerrat senkin jälkeen kun se jo toimi hypätessä hyvin eikä singahdellut suuntaan ja toiseen. Jälki kuitenkin siis jäi.

Hyppäämiset nyt myös ollut Kaisan heiniä, mun loukattua selkäni n.kk takaperin. Kaisa on myös auttanut paljon kotona.

Laitan ensimmäiseksi itsenäistä hyppelyä tähkäpään maneesilta, sitten muutama valmennus. Itsenäistä en sen kummemmin selosta, mutta valmenuspätkiin laitan jos muistan oikein :)








Sitten oli vuorossa Sanna Backlundin valmennus.. Videolle lisätty hiukan "selostusta" kirjoittaen. Ehkä joku saa selvää :D



Lopuksi vielä Nina Fagerströmin valmennus.. jota itse pääsin ensimmäistä kertaa paikanpäälle katsomaan. Tykkäsin tosi paljon. Ninalla on mun makuun tosi hyvä ja selkeä tyyli opettaa. Ei turhia jorinoita tai liian haastavia tehtäviä. Tehtävissä oli aina hiukan mietittävää kun Nina halusi tietynlaista lähestymistä ja esteenjälkeen ratsastusta jne. Nämä asiat tottakai täysin ratsukkokohtasia. Ninan tyylisiä valmentajia saisi olla Suomessa enemmän. Itselläni hevosen omistajana jäi tosi positiivinen ja hyvä mieli. Ja jopa mulle huokus motivaatiota ja ajatuksia tuleviin harjotuksiin.

Videot puhukoon puolestani :)







Ennen kaikkea olen hirmuisen tyytyväinen hevoseen ja ratsastajaan! Sannan ja Ninan valmennukset sai mut melkeinpä onnen kyyneliin :D Noniin.. sit taas aika ryhdistäytyä ja heittää naama peruslukemille ja odottaa seuraavaa :D

Tsau tsau!