keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kuulumisia! Vol.2


Heipparallaa pitkästä aikaa! Viime kerrasta onkin vuoden päivät päässy pyörähtämään. Nyt ois tarkotus kevään aikana herätellä blogia eloon tavalla tai toisella, todennäköisesti postausväli ei kuitenkaan kovin tiheäksi tule.

Haluaisin nyt kertoa vähän mitä viime vuonna on tapahtunut ja mitä ei.

Eli tosiaan, kaikki sai alkunsa 2016 joulun alla tulleesta välilevyn pullistumasta josta kerroinkin viimeksi. Alkuvuosi 2017 menikin lähestulkoon vain vaakatasossa kipujen vuoksi. Maaliskuussa multa poistettiin ruuvit jalasta kun ne alkoi tulemaan jo ihosta läpi(jalka murtui 2014 elokuussa ja ruuvattiin kasaan). Siitä tuli oma sairaslomansa.. 

Kaikenkaikkiaan laskin että yhteensä 2kk olin ilman kipulääkitystä.. eli 10kk tuli vedeltyä ihan buranasta vahvoihin hermostolääkkeisiin. Tuo 2kk ei suinkaan ollu yhtämittaista jaksoa, vaan viikko siellä ja viikko täällä. 

Jatkuvan kipuilun vuoksi, siis oikeasti kovan kivun, jäi omalta osalta ridaukset hyvin vähälle. Mikä surettaa mua eniten, mun pieni mies toiminut lähes vuoden koristeena pihalla. Miksen pyytänyt sitten ketään liikuttamaan poitsua? Toki pyysin, mutta on harvassa ne ihmiset joita sinne selkään päästän ja muutenkin kun tallimme on pieni kotitalli jossa ei ulkopuolisia käy, on hyvin vaikea löytää joku jolla on tarpeeksi maalaisjärkeä sekä myös sitä taitoa ratsastaa mun hevosta. Toki sillä pystyisi kuka vaan oikeastaan menemään, mutta se miltä se hevonen tuntuu sen jälkeen onkin sitten toinen juttu. Mulla on tapani jolla ratsastan ja pyrin siihen aina että hevonen on kevyt, se liikkuu itse eteen, taipuu ja on herkkä.  No anyways.. se aika meni jo.. Nyt oottelen että kenttä tulee kuntoon ja sitten alan taas nostaa hepsun ja itseni kuntoa ja toivonmukaan  päästäis ihan radoille asti :) 

Kävin tossa muutama vk takaperin selässä ja menin suoraan pellolle kun muaalla oli niin liukasta. Jo pihasta lähdettyä huomasin orhin olevan ihan HIUKKASEN menossa ja se vaan yltyi kun mentiin pellolle.. 5min ravia ehdin menemään kun hän sitten otti seis ja paikaltaan veteli ihan järjettömiä rodeopukkeja.. muistaakseni 7 pukin kohdalla olin jo niin korkealla että tajusin etten enää osu satulaa ja koitin siinä sitten kääntää itseäni siten ettn hartia edelle maastoudu. Luojan kiitos olin siellä pellolla enkä esim. kovalla tiellä. Parin mustelman voimin selvisin.. Reissun tulos, rikkoutuneet suitset :/ ja hikinen ponny kun pääsi kirmailee kiitolaukkaa pisin peltoa 10min ajan.. voitte vaan kuvitella miten mä olin jo valmis soittaa eläinlääkärin paikalle kun olin varma ettei se elävänä sieltä poistu.

Seuraavana päivänä suunnattiin takas samaiselle pellolle, tällä kertaa liinatin alkuun ja kirjaimellisesti annoin pienen kurinpalautuksen(koskematta hevoseen). Tämän jälkeen oli taas kuin ihmisen mieli ja kiipesin selkään->askellajit kevyesti läpi. Hassua miten noinkin iso eläin nöyrtyy niin helposti. Toki hän on niin mamman mussukka ettei hän mulle kauaa kiukuttelisi muutenkaan. Odotan kyllä niin että päästään kentälle, siellä pari vkoa haetaan taas työmotivaatiota ja sitten lähetään maastoon hakee kunnon kohotusta laukkaamalla :D

Tällä hetkellä en tallille kovin usein pääse, autossa laitettavaa, mutta auto pitäisi olla kunnossa viimeistään helmikuun lopulla! Sopivasti silloin kun alkaa kenttäkin toivonmukaan olemaan jo sellanen että jätti voi siinä mennä ilman luistelua :D

Aluksi ajattelin että laittaisin 2017 vuoden ns.kuvina.. kovin olisi käynyt tylsäksi kun se olisi koostunut erilaisista pilleipurkeista, sairaalakuvista jne.. 




Palataan maaliskuussa?

Ihanin terveisin Nicole & Camper